Beijing bicycle

Tovin kesti että pääsin taas koneen ääreen jatkamaan kirjoittelua. Alussa täällä menee aina melko tovi että kaiken saa hoidettua kuntoon; kämppä, uusi työpaikka jne. Ja lisäksi on tietty tullut laiskoteltua ja deekuiltua.

Mutta, pohjustetaas vähän. Ensimmäiset kerrat kävin Kiinassa opintojen alkuvuosina. Vuosien 2005 ja 2006 joululomilla kävin pyörimässä ympäri Kiinaa kaverien kanssa yhteensä n. 2 kuukauden ajan. Lukuvuoden 2007 - 2008 vietin sitten Pekingissä vaihto-opiskelemassa Renmin-yliopistossa. Kuten jo ensimmäisessä postauksessani mainitsin, tuon vaihtovuoden aikana naputtelin blogia, mutta "opiskelukiireiden" takia ei lopppuenlopuksi tullutkaan kirjoiteltua ihan hirveästi. Vuonna 2010 olin ensimmäistä kertaa Kiinassa töissä kun paimenin kiinalaisia Shanghain maailmannäyttelyssä. 2011 suoritin puolen vuoden mittaisen CIMO-harjoittelun Suomen suurlähetystössä Pekingissä ja pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan taitojani ainakin etäisesti omaa osaamistani liippaavissa jutuissa. Ja nyt sitten palasin pahuuden alkulähteille suurlähetystöön ihan "oikeisiin" hommiin viisumivirkailijaksi. Sopimukseni on tosin määräaikainen, joten syyskuun lopun jälkeiset suunnitelmat on ihan auki. Mikäli satun jotain työtä löytämään, jään tänne. Koitan kuitenkin myös kehitellä tässä masterplania, jolla saisin rahaa kokoon että voisin lähteä heti syyskuun jälkeen maailmalle suorittamaan MBA-tutkintoa.

Mutta kuten todettua, asunto on nyt viimein järkättynä. Toisen uuden viisumivirkailijan - joka onnekseni on ihan huipputyyppi - kanssa muutettiin kämppiksinä Dongzhimenin metroaseman lähelle koilis-Pekingiin. Täällä rokki raikaa, paska peittää lattioita ja krapulaiset zombit vaeltavat hiljaa vessan ja sohvan väliä, toivoen että joku nainenkin joskus saataisiin tänne jallitettua. Mutta kyllä me em. ohella jotain moraalitontakin aina välillä tehdään. Asuinkompleksi on maailman järkyttävin DDR-blokki. Mutta asuinseutuna tykkään tästä paikasta paljon enemmän kuin esimerkiksi Shuangjingistä jossa viimeksi asuin. Läheltä löytyy paljon baareja, rafloja ja muuta mielenkiintoista, mm. hylättyjä tehtaita ja vanhoja hutongeja. Vuokrat alkavat täällä lähennellä jo Suomen tasoa, vaikka laatu alittaa kaikki kuviteltavissa olevat standardit. Eilen meidän rappukäytävän seiniin liimatut miljoonat laajakaistoja, putkitöitä ja ikkunanvaihtoja mainostavat tarrat oli hoidettu näkymättömiin maalaamalla seinä valkoiseksi - tarroja irroittamatta. Joskus sitä joutuu kyllä ihmettelemään ihmisten kykyä tehdä asioita mahdollisimman laiskasti. 拆



Sisältä meidän kämppä on uskomattoman huonolla kitsch-maulla sisustettu (täällä asunnot tulevat lähes järjestäen valmiiksi kalustettuina). Esimerkkinä mainottakoon vaikka se, että katosta roikkuu muovisia viinirypäleitä ja feikkilintu. No, tupareiden teema valittiin sitten sisustuksen mukaan ja näinpä saatiinkin toivomuksemme mukaisesti tuparilahjaksi käsittämättömän rumia ja mauttomia kitsch-esineitä. Itsehän olen vakaasti sitä mieltä että vilkkuva taikasauva, punainen pornovalo ja laikukas kumiankka kuuluvat joka asunnon must have-osioon. Kyllä nyt kelpaa sisustella!

Eilen aloitin taas päättömän taobao (=nettikauppa) -shoppailun. No, totuuden nimissä kerrottakoon, että sijoitin polkupyörään. Olen aiemmin rakennellut itselleni polkupyöriä, ja nyt päätin viimevuosien hipster-vyörytykselle antautuneena rakentaa itselleni fixipyörän. Ostin siis perinteistyylisen kiinalaisfillarin, josta aion käyttää projektiini vain rungon. Kunhan projekti valmistuu niin laitan tännekin kuvia mun uudesta rakkaastani. 完

Ja vielä vähän päivän tunnelmia audiomuodossa:
http://www.myspace.com/music/player?sid=82087562&ac=now

Miniature Daylight

Päätin aloittaa bloginkirjoittelun, taas. Blogi on muuten kiinaksi 博客 (bókè). Jostain syystä tuo sana jäi päällimmäisenä mieleeni vaihto-opiskeluistani Kiinasta. Mutta ettehän te siitä tiedä vielä mitään, joten kelataanpa ihan alkuun. Olen aiemminkin kirjoittanut blogia. Mainitsemastani vuosina 2007-08 suoritetusta vaihtovuodesta piti tulla blogailujeni multihuipentuma. Toisin kävi, elämä otti voiton, "vaihto-opiskelu" ja blogailu vaihtui Pekingin yöhön. Nyt on kuitenkin jälleen aika tarttua näppikseen. 

Mistä sitten ajattelin oikeasti kirjoittaa? En usko että voin sitä tarkkasanaisesti määritellä. Kirjoittanen kaikesta mikä ympäristössä herättää mielenkiintoni. Voinen kuitenkin luvata, että mikäli koirat tai autot ovat lähellä sydäntäsi, on tämä blogi sinulle väärää lukemista. Mitään elämän suuria totuuksia tai idän vanhojen viisaiden miehen elämänoppeja ei tänne toki myöskään ole tarkoituksena kirjailla. Yleisesti ottaen voinen kuitenkin sanoa, että mua kiinnostaa monet ihmeelliset asiat, enkä voi ymmärtää ihmisiä joiden elämään ei mahdu haaveita, suuria tunteita ja omituisia kiinnostuksen kohteita. En kuitenkaan aio kertoa jok’ikisestä kuntosalikäynnistäni tai näkemästäni elokuvasta, vaikka munkin elämä on täynnä noita tylsiä arjen juttuja. Ne eivät kiinnosta ketään edes facebookissa, tuskin ne kiinnostavat satunnaista blogilukijaakaan.

Alkuun mietin jättäväni oman elämäni taustoituksen täysin tekemättä. Pienten pähkäilyjen jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen, että joidenkin asioiden tietäminen helpottanee aika paljon tulevien postauksien ymmärtämistä, ja siksi kerronkin vähän oleellisimpia tietoja. Mitään ansioluettelotietoja tai lapsuuden traumoja en silti ala tässä avamaan. 

Sitten asiaan!

Opiskelujeni kautta on Kaukoitä (erityisesti Kiina, mutta jossain määrin myös Kaakkois-Aasia, Japani, Koreat sekä erityisesti viimeaikoina Mongolia) tullut hyvin tutuksi ja rakkaaksi. Lisäksi valtiotieteellinen tutkimus on hyvin lähellä sydäntäni, ja toivonkin että voisin tulevaisuudessa yhdistää kaksi rakkauden kohdettani ammatiksi. Erityisesti em. aiheisiin liittyvä tutkimus- ja opetustyö kiinnostaisi, joskin pelkään että elämän realiteettien takia on ainakin alkuun tyydyttävä siihen, että noiden ohella on tehtävä jotain oikeaakin työtä.. Noudatettava orjallisesti tulosjohtamista ja oltava tuottoisa. Kiinassa olen viettänyt elämästäni jo useamman vuoden opiskellen ja työskennellen. Mun sydämelläni ei ole kai kotia, mutta luulisin että Kiina yltää lähimmäksi. Aion kuitenkin pyrkiä siihen, että saan elämässäni vielä elää ja tutustua moniin ihmeellisiin paikkoihin. Suomi on ihan kiva paikka, mutta mulla ei ole koskaan ollut sellainen tunne että se on ihan mua varten. Ulkomailla asuessa on toki Suomenkin hyviä asioita (joita ihan oikeasti on!) alkanut kyllä kovasti arvostamaan. 

Olen tällä hetkellä viittä vaille valmis filosofian maisteri. Pian olen jälleen suuntaamassa ulkomaille etsimään elämälleni tarkoitusta ja tekemään niitä asioita jotka toivottavasti muistan vielä kiikkustuolissakin. On minulla toki opiskelujeni ohella monia muitakin kiinnostuksen kohteita, mutta niistä en ala nyt erikseen kirjoittelemaan, ne tulevat varmaankin selväksi tässä tulevien postausten myötä. 

Peace out.