Blogirevisionismia!

Blogini on muokkautunut kuin huomaamatta jonkinlaiseksi mietinnöksi henkilökohtaisesta elämästäni ja asioista, jotka tapahtuvat välittömässä elinympäristössäni. Rajoittuneesta lukijakunnasta huolimatta minusta on alkanut tuntua, että olen pelkästään oman Kiina-elämäni tietotoimisto, joka kertoo ympärilläni tapahtuvista asioista vailla omaa näkemystä:

"jaha, pitänee tiedottaa lukijoita siitä, mitä Kiinassa on tapahtunut tällä viikolla".

Koulussa ja Kiinassa viettämieni vuosien jälkeen koen kuitenkin, että on aika kypsä näkökentän laajentamiseen. Tiedän, että minulla olisi myös jonkin verran sanottavaa normatiivisesti asioiden tilasta (ts. sen sijaan, että ihmettelen miten asiat ovat, kerron miten niiden tulisi minusta olla). Jäyhän suomalaiskulttuurin kasvattina minun on kenties ollut vaikea myöntää sitä, että veikeä tarinoiden satuseppoilu tai asioiden hiljainen kiroaminen ei oikeasti muuta yhtään mitään. Eräs yöllinen keskustelu muistutti minua siitä, että asioille pitää yrittää tehdä jotain, vaikka vastassa olisikin tuulimyllyjen armada.

Siksi onkin aika antaa blogilleni vähän uutta näkemystä, ja lisätä henkilökohtaisten hyvän mielen turinoiden ohelle hivenen syvempää analyysiä maailman tilasta ja siitä, miten asioiden tulisi minusta olla. Jatkossa koitankin ajoittain kirjoitella entistä kantaaottavammin minua kiinnostavista ja laajemmin koko yhteiskuntaan liittyvistä aiheista. Kiina tulee siis pysymään edelleen mukana kuvioissa, mutta koitan jatkossa käsitellä myös sellaisia aiheita, joiden potentiaalista, kiinnostunutta lukijakuntaa en kykene laskemaan yhden käden sormilla. Poliittisesti (ja ainakin osittain myös akateemisesti) minua kiinnostavat esimerkiksi seuraavat aiheet:

- Euroopan yhtenäisyys ja yhtenäistyminen ulkopuolisten toimijoiden – erityisesti Kiinan – näkökulmasta.
- Kiinan heittämä haaste länsimaiselle, liberaalidemokratiaan perustuvalle kansainvälisen järjestyksen ideaalille.

- Itä-Aasian (erityisesti Kiinan, Pohjois-Korean ja Mongolian) yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne sekä ihmisoikeudet alueella.

- Historiapolitiikka ja historian politiinen käyttö.

- Kulttuuridiplomatian teoria ja käytäntö.

- Erilaiset poliittiset järjestelmät ja ideologiat.

- Tieteellisen ajattelun tila ja sen edistäminen.

- Uskonnot ja niiden asema yhteiskunnissa.

- Poliittinen taide sekä politiikka taiteessa.
- Suomen maahanmuuttopolitiikka sekä Schengen-alueen ("yleiseurooppalainen") viisumipolitiikka.

- Hemmetin monet muut aiheet, joista en erikseen muista/jaksa/näe tarpeelliseksi mainita.

Ollin oppivuodet, the sequel

Vaikka tulostinlämpimät maisterin paperit tipahtivat käsiini vasta muutama kuukausi sitten, ja päätin fanfaarien soidessa ottaa vähän "lomaa" opiskeluista, on päässä alkanut jo kypsyä idea opintojen jatkamisesta. Näen jo märkiä unia tenttikirjoista ja esseistä, kuolailen kaunista argumentointia ja hypistelen levottomasti kiintoisia artikkeleitä. Ei liene ihan normaalia että namusetämäisesti katselee kieltään lipoen pöydällä toimettomana makaavia tiedeartikkeleita kielletty hedelmä -katse silmäkulmassa; "there there, isä pitää teistä kyllä pian huolen". Jungilla ja Freudilla olisi varmaan ollut paljon sanottavaa siitä, mikä lapsuuden traumoja ja komplekseja liittyy siihen, että omaa graduaankin tekee mieli paijata ja ihastella kuin omaa lasta. Tiede ei ole paskempi juttu.

Kuten kesäkuisessa postauksessani totesin, minua kiinnostaisi mm. maksullisen MBA-tutkinnon suorittaminen Saksanmaalla. Tuota tutkintoa varten olen täällä Kiinassa koittanutkin saada rahaa säästöön. Germaaninen pünktlichkeit voisi tehdä Pekingin anarkian jälkeen hyvää, joskaan en ole enää yhtään varma että selviäisin enää ympäristössä, jossa esimerkiksi virkkeiden täytyy tulla ulos suusta hyvin paljon jähmeämmässä sanajärjestyksessä. Itse maisterinohjelma opettajia myöten koostunee lisäksi todennäköisesti pahemman luokan EU-kohkaajista, joille Unionin ulkopuolinen maailma on villiä savannia, johon ei kosketa pitkällä tikullakaan. Kyseisen ohjelman päätarkoitus on lienee suoltaa maailmalle virkamies-asiantuntijoita EU:n rattaisiin, eikä niinkään valmistaa ihmisiä tieteellisen tutkimuksen tekemiseen. Itseäni taasen kiinnostaisi valtaisan paljon nimenomaan tutkijankykyjeni kehittäminen. Nimenomaisesti kiinnostaisi perehtyä siihen, miten Kiina pyrkii valtiojohtoisesti kasvattamaan soft poweriaan maailmalla. En ole aiemmin Kiinan politiikantekoa lähestynyt juurikaan tuosta näkökulmasta, joten olisi kiintoisaa päästä ihan ohjatusti tutustumaan aiheeseen. Viime vuosien aikana on ollut mielenkiintoista huomata mm. miten Kiinan kielen ja kulttuurin opetus on levinnyt maailmalle puoluevaltion sponssaamien Konfutse-instituuttien kautta. Lisäksi valtion vahvalla myötävaikutuksella on suollettu ulos megaluokan elokuvia puolueen imagoa kohentamaan, ja esimerkiksi Kiinan avaruusvalloituksen kaltaiset tiedeprojektitkin on selvästi brändätty tieteen ohella Kiinakuvan kohottamiseen maailmalla. Aihehan on nyt sikäli muutenkin ajankohtainen, sillä Mo Yan voitti juuri Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Internetsin ihmeellisessä perstuntuma equals truth -maailmassahan jotkut ilkeät kielet ovat jo (luonnollisestikin) ehtineet vihjata, että herra on puoluevaltion sätkynukke. 

Toisen maisteritason tutkinnon ohella minua on alkanut kovasti kutkuttaa idea tohtorintutkintoon johtavista jatko-opiskeluista. Lähinnä tietysti sen vuoksi että voisin valmistuttuani paukutella henkseleitä ja lanseerata Suomessakin tavaksi sen, että tohtorin arvonimeä voi alkaa käyttää toisen etunimen tapaan jokaista kauppakuittiakin allekirjoittaessa. Osittain tietysti myöskin siksi, että mä nyt vaan tykkään opiskeluista ja siitä ideasta, että ura yliopistomaailmassa voisi sitä kautta muuttua todellisuudeksi. 

Kuten eräässä toisessa postauksessani totesin, entiseen oppiaineeseeni liittyy paljon ongelmia, joiden en usko ainakaan helpottavan jatko-opintoihin siirryttäessä. Erityisen ongelmalliseksi koen sen, että en usko meidän laitokselta löytyvän oikein ketään sellaista paimenta, joka jatko-opinnoissani eteen tulevien ongelmien kanssa kykenisi minua auttamaan. Ongelmani liittyvät nimenomaisesti tutkimuksen teoreettisiin ja metodologisiin kysymyksiin, ja niihin en usko enempää apua entiseltä laitokselta löytäväni, vaikka sieltä äärettömän pätevää väkeä löytyykin. Pääsyy tähän on tietysti se, että mua kiinnostaa varsin erikoiset ja vähän tutkitut aiheet. Erityisesti mua kiinnostaa sekä Kiinaan että historiapolitiikkaan liittyvät kysymykset.  Näistä kahdesta asiasta perillä olevia asiantuntijoita löytyy kansainväliselläkin tasolla vain muutamia. Sen ainoan todellisen asiantuntijan nimi on niin vaikeasti tavattavakin, että onnistuneen yhteydenotonkin pitäisi musta olla jo lisensiaatin arvoinen suoritus. Koska historiapolitiikka ei liene ole kovinkaan monelle lukijalle kovin tuttu ilmaisu, avataanpa konseptia vähän tieteellisen jargonin siivittämänä:

"Historiapolitiikka tarkoittaa — sekä historian käyttöä poliittisena argumenttina että kamppailuja siitä, mitä halutaan hyväksyä historiaksi. Nämä molemmat tavat yhdistyvät, kun historiapolitiikka ymmärretään pyrkimyksenä määritellä yhteisön, esimerkiksi kansakunnan, keskeisiä arvoja, symboleita ja päämääriä tietyn menneisyyden kautta. Tämä kamppailu puolestaan tapahtuu julkisuudessa, jossa näkemykset pyritään legitimoimaan. Historiapolitiikka on siis historiakulttuurissa tietyin intressein ja tavoittein tapahtuvaa toimintaa. Ilmiöön kuuluu siten niin menneisyydenhallinnan projekteja, poliittisia puheita kuin oppikirjoja ja sarjakuvia." Jouni Tilli (2009):  "Tiloja, linjauksia, retoriikkaa – historiapolitiikan ulottuvuuksia" , Historiallinen aikakausikirja 107 (3), 280-287.

Ja koska ylläoleva ei varmaankaan sanonut asiaan vihkiytymättömille yhtään mitään, lähestytäänpä aihetta vielä erään lempikirjailijani, George Orwellin viisauksin:

Joka kontrolloi menneisyyttä, kontrolloi tulevaisuutta — joka kontrolloi nykyisyyttä, kontrolloi menneisyyttä.

 

Kuten edellä mainitsin, koen tarvitsevani apua nimenomaisesti historiapolitiikkan tutkimuksen teoreettisen ja metodologisen ymmärryksen syventämisen kanssa. Näin ollen olen tullut siihen tulokseen, että minun tulee suunnata merta edemmäksi kalaan (ymmärtääköhän joku mikä logiikka tuossakin sanonnassa on, minä en ainakaan). Otin jo yhteyttä Helsingin yliopiston poliittisen historian laitokseen, jonka lehtereillä siis suoritin  aikoinaan ko. aineen pitkänä sivuaineena. Teoriassa laitokselle olisi kai mahdollisuus päästä jatko-opiskelemaan, vaikka en maisterin papereitani sieltä ole saanutkaan. Sherlockmaisella vainullani olin kuitenkin haistelevani heidän vastauksestaan, että käytännön tasolla minun olisi vaikea saada laitokselta pätevää ohjausta, joka taasen on vaatimus jatko-opiskelupaikan saamiseksi. Laitoksella kun ei ole tarjota ohjaajaksi Itä-Aasiaan perehtynyttä opettajaa. Mietityttää tietysti, miten oravanpyörä voisi ikinä loppua, jos niitä asiantuntijoita ei ikinä kouluteta tai palkata sinne laitokselle. Niin mainioita ja suuresti kunnioittamiani opettajia kuin laitokselta löytyykin, täytynee minun etsiä jatko-opintopaikka itselleni jostain ulkomailta tai vähintään muiden oppiaineiden parista. Tätä lukevat, itseäni viisaammat ja tietävämmät voisivat ehdottaa, miten tästä olisi hyvä jatkaa.

Miniature Daylight

Päätin aloittaa bloginkirjoittelun, taas. Blogi on muuten kiinaksi 博客 (bókè). Jostain syystä tuo sana jäi päällimmäisenä mieleeni vaihto-opiskeluistani Kiinasta. Mutta ettehän te siitä tiedä vielä mitään, joten kelataanpa ihan alkuun. Olen aiemminkin kirjoittanut blogia. Mainitsemastani vuosina 2007-08 suoritetusta vaihtovuodesta piti tulla blogailujeni multihuipentuma. Toisin kävi, elämä otti voiton, "vaihto-opiskelu" ja blogailu vaihtui Pekingin yöhön. Nyt on kuitenkin jälleen aika tarttua näppikseen. 

Mistä sitten ajattelin oikeasti kirjoittaa? En usko että voin sitä tarkkasanaisesti määritellä. Kirjoittanen kaikesta mikä ympäristössä herättää mielenkiintoni. Voinen kuitenkin luvata, että mikäli koirat tai autot ovat lähellä sydäntäsi, on tämä blogi sinulle väärää lukemista. Mitään elämän suuria totuuksia tai idän vanhojen viisaiden miehen elämänoppeja ei tänne toki myöskään ole tarkoituksena kirjailla. Yleisesti ottaen voinen kuitenkin sanoa, että mua kiinnostaa monet ihmeelliset asiat, enkä voi ymmärtää ihmisiä joiden elämään ei mahdu haaveita, suuria tunteita ja omituisia kiinnostuksen kohteita. En kuitenkaan aio kertoa jok’ikisestä kuntosalikäynnistäni tai näkemästäni elokuvasta, vaikka munkin elämä on täynnä noita tylsiä arjen juttuja. Ne eivät kiinnosta ketään edes facebookissa, tuskin ne kiinnostavat satunnaista blogilukijaakaan.

Alkuun mietin jättäväni oman elämäni taustoituksen täysin tekemättä. Pienten pähkäilyjen jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen, että joidenkin asioiden tietäminen helpottanee aika paljon tulevien postauksien ymmärtämistä, ja siksi kerronkin vähän oleellisimpia tietoja. Mitään ansioluettelotietoja tai lapsuuden traumoja en silti ala tässä avamaan. 

Sitten asiaan!

Opiskelujeni kautta on Kaukoitä (erityisesti Kiina, mutta jossain määrin myös Kaakkois-Aasia, Japani, Koreat sekä erityisesti viimeaikoina Mongolia) tullut hyvin tutuksi ja rakkaaksi. Lisäksi valtiotieteellinen tutkimus on hyvin lähellä sydäntäni, ja toivonkin että voisin tulevaisuudessa yhdistää kaksi rakkauden kohdettani ammatiksi. Erityisesti em. aiheisiin liittyvä tutkimus- ja opetustyö kiinnostaisi, joskin pelkään että elämän realiteettien takia on ainakin alkuun tyydyttävä siihen, että noiden ohella on tehtävä jotain oikeaakin työtä.. Noudatettava orjallisesti tulosjohtamista ja oltava tuottoisa. Kiinassa olen viettänyt elämästäni jo useamman vuoden opiskellen ja työskennellen. Mun sydämelläni ei ole kai kotia, mutta luulisin että Kiina yltää lähimmäksi. Aion kuitenkin pyrkiä siihen, että saan elämässäni vielä elää ja tutustua moniin ihmeellisiin paikkoihin. Suomi on ihan kiva paikka, mutta mulla ei ole koskaan ollut sellainen tunne että se on ihan mua varten. Ulkomailla asuessa on toki Suomenkin hyviä asioita (joita ihan oikeasti on!) alkanut kyllä kovasti arvostamaan. 

Olen tällä hetkellä viittä vaille valmis filosofian maisteri. Pian olen jälleen suuntaamassa ulkomaille etsimään elämälleni tarkoitusta ja tekemään niitä asioita jotka toivottavasti muistan vielä kiikkustuolissakin. On minulla toki opiskelujeni ohella monia muitakin kiinnostuksen kohteita, mutta niistä en ala nyt erikseen kirjoittelemaan, ne tulevat varmaankin selväksi tässä tulevien postausten myötä. 

Peace out.