Peking punaisen järjestyksen kourissa. Part #4: Venäjän suurlähetystö

Aivan (miltei kirjaimellisesti, kuten tästä parvekkeelta sumuisena kesäyönä ottamastani kuvasta näkyy) kivenheiton päästä meidän kolhoos...kerrostalokompleksista sijaitsee Venäjän suurlähetystö. Valtaosa ulkomaiden lähetystöistä sijoitettiin kommunistisen Kiinan ensivuosikymmenten aikana kaupungin länsipuolelle, II- ja III-kehäteidän väliin. Muista lähetystöistä poiketen Venäjän (luonnollisestikin tuolloin siis Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton) edustusto sijoitettiin kuitenkin kaupungin ytimeen – entisen kaupunginmuurin sisäpuolelle – II-kehän koiliskulmaan. Jäähallin kokoinen suurlähetystö edustaa pylväsrivistöineen ja klassisine mittasuhteineen perinteistä stalinistista "reaalisosialismia". Lähetystöstä ja useista muista rakennuksista koostuvien tilusten ympäri käveleminen vie helposti puolisen tuntia.

Suurlähetystön sijoittaminen Pekingin sydämeen erilleen muista lähetystöistä välitti selvän viestin maailmalle: Neuvostoliitto on Kiinan ylin ystävä. Lähetystön historia ei kuitenkaan lopu tähän. Maiden välit eivät molemminpuolisista vakuutteluista huolimatta olleetkaan ikuista kuherruskuukautta, ja suhteet alkoivat kylmetä nopeasti Stalinin kuolemaa seuranneina vuosina. Kiinalaisia kismitti, kun enää kapitalismin ja kommunismin välistä paremmuutta ei suunniteltukaan ratkottavan ydinasein. Monien mutkien kautta olivat Neuvostoliiton ja Kiinan välit tulehtuneet 1960-luvun loppuvuosina jo niin pahoiksi, että maailma kävi varmasti yhtä lähellä ydinsotaa kuin Kuuban kriisin aikoihin. Tästä kylmän sodan unohdetusta konfliktista voivat kiinnostuneet lukaista lisää vaikkapa allekirjoittaneen kandintutkielmasta, kyselkää jos kiinnostaa.

Samaan aikaan kun maat kaivelivat sotakirveitä maasta, oli Kiinassa kulttuurivallankumous saavuttanut lakipisteensä. Punakaartilaiset riehuivat ympäri maata tuhoamassa vanhaa maailmaa ja vastustamassa ulkomaisia vihollisia; "amerikkalaista imperialismia" ja "neuvostoliittolaista revisionismia". Pekingissä mielenosoittajat piirittivät monia lähetystöjä ja ainakin Iso-Britannian lähetystö tuhottiin punakaartilaisten ryöstöretken yhteydessä. Pohjoismaalaiset kokoontuivat evakkoon Suomen lähetystön pihajäälle pelaamaan lätkää. Myös Neuvostoliiton lähetystö sai osansa mekkaloinnista. Maon fanaattiset seuraajat parveilivat lähetystön ympärillä valtavina massoina huutamassa iskulauseita ja tuomitsemassa kommunistisen aatteen pettureita. Lähetystön editse kulkenut katu nimettiin uudelleen uhmakkaasti "Revisionismin vastustamisen kaduksi" (反修路 fǎnxiūlù). Tapahtumat olivat ikävä kaiku menneisyydestä: reilu puoli vuosisataa aiemmin olivat ulkomaalaiset joutuneet pelkäämään henkensä puolesta boksarikapinallisten riehuessa maassa. 

Kommunistijättiläisten välinen sota ei koskaan onneksi syttynyt, ja 1980-luvun kuluessa Kiinan ja Neuvostoliiton välit normalisoituivat. Nykyään nämä ylimmät ystävykset flirttailevat jälleen toisilleen rakentamalla yhteistä sotilasliittoa Naton vastineeksi ja kaatamalla päätöslauselmia YK:n turvallisuusneuvostossa.