keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Peking punaisen järjestyksen kourissa. Part #3: Pekingin sotilasalueen keskussairaalan auditorio

Läheltä minun ja uuden kämppikseni asuntoa löytyy punaisen Pekingin nähtävyys numero kaksi. Kyseessä on ilmeisen hiljattain aktiivikäytöstä reserviin siirtynyt auditorio (siis jonkinsortin esiintymishalli). Googlailemalla ja paikallisilta kyselemällä minulle selvisi, että kyseessä on 1950-luvun loppuvuosien tienoilla rakennettu pytinki, joka on ollut Pekingin sotilasalueen keskussairaalan käytössä. Muuta tietoa rakennuksesta ei juuri löytynytkään, joskin kuvahaun perustella rakennusta on käytetty vielä jokunen vuosi sitten alkuperäisessä tarkoituksessaan. Vielä tuolloin rakennus vaikutti olleen varsin hyvässä kunnossa.


Ulkoa rakennus edustaa hiekanvärisine seinineen ja pylväin, sekä päätykolmion kera varustettuine fasadeineen geneeristä stalinistista neuvostoarkkitehtuuria. Vaikka en lähdemateriaalin puutteessa voikaan mitään varmaksi sanoa, olisin yllättynyt mikäli 1950-luvulla uuden Kiinan rakentamiseen avuksi rientäneillä venäläisneuvonantajilla ei olisi tämänkin rakennuksen piirrustuksissa näppejään pelissä. Katolla sisäänkäyntiä valvova punatähti kertoo ruosteisenakin välittömästi tulijalle minkä instanssin rakentamasta auditoriosta olikaan kyse. Ulkopuolelta jykevärakenteinen auditorio näyttäytyy yhä melko ylväänä ja hyväkuntoisena. On vaikea kuvitella että tämä graniittivuori - minun silmissäni jalokivi - löytyy vain kivenheiton päästä uuden Pekingin eräästä vilkkaimmista risteyksistä.  

Ulkokuoresta poiketen on auditorion sisätilat päästetty rapistumaan. Kattokruunut roikkuvat viimeisillä voimillaan katosta ja eteisen nojatuolien verhoilut muistuttavat leijonien raatelemaa riistaeläintä. Pöly ja silkka roina peittävät kaikkia pintoja. Armeijamallisista kerrossängyistä ja keltaisista suojakypäristä päätelleen on jokin lähialueiden rakennustyömaista vallannut auditorion päähallin vierastyöläistensä (väliaikaiseksi?) majoitustilaksi. Haju sisällä on sen mukainen.

 

Pääsy muualle kuin pääsaliin ja yläkerran VIP-aitioihin johtavalle käytävälle on estetty lukoin ja metallisin työmaa-aidoin. Rappiosta ja saastasta huolimatta on helppo kuvitella kuinka rakennuksessa on aikoinaan pidetty massojen päät sekoittavia agitaatiokokouksia ja julisteltu paisuteltuja tuotantolukuja proletariaatin huumeeksi. Ei liene täysin mahdotonta sekään, että rakennuksessa olisi aikoinaan esitetty kulttuurivallankumouksen ajan mallioopperoita. Kauan ei tämäkään auditorio enää Pekingin kaupunkikuvaa koristane, sillä puolue ei varmasti antaisi ajan raiskata moista rakennusta tällaiseen kuntoon ellei sen kohtalo olisi jo sinetöity.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti