Auf Wiedersehen Peking, Ni hao Berlin

On tullut aika kopistella Pekingin pölyt popoista (luonnollisestikin kuvainnollisesti; Pekingin sitkeä saastesumu seurannee mua loppuelämäni - ainakin mustuneiden keuhokuvien muodossa). Joulukuussa päätin alkaa toteuttaa suunnitelmiani ja anoin opiskelemaan toista maisteritason tutkintoa Saksaan. Pikaisen viestienvaihdon ja ankaran paperisodan päätteeksi sainkin (ei niin yllätyksekseni) paikan. Tämän kuun alkupuoliskolla sitten pudotin pommin ja irtisanouduin työstäni viisumivirkailijana. Aika oli kypsä heittäytyä uusiin haasteisiin.

Olen siis suuntaamassa maksullista Master of Arts -tutkintoa suorittamaan Berliinissä sijaitsevaan Kulttuuridiplomatian instituuttiin. Maisteriohjeman nimi on Master of Arts in International Relations and Cultural Diplomacy. Kuinka ollakaan ohjelma keskittyy kansainvälisiin suhteisiin kulttuuridiplomatian ja soft powerin näkökulmasta. Puolet n. reilun vuoden mittaisesta ohjelmasta suoritetaan Berliinissä, puolet Romaniassa. Kovin tarkkaan en vielä tiedä, mistä opiskelut käytännön tasolla koostuvat, mutta briiffailen sitten lukijoita kunhan olen itsekin aiheesta paremmin perillä. Jokatapauksessa olen äärettömän tyytyväinen päätökseeni, sillä em. maisteriohjelma (ja sen kattamat aiheet) ovat minua kiinnostaneet jo vuosikausia. Toivon kovasti, että ohjelma vastaa odotuksiani, ja siitä on hyötyä tulevaisuuden kannalta.

Aiemmin en Saksassa ole käynyt kuin turistina. Tämänastinen Saksatietämykseni rajoittuu siis lähinnä oluttupiin, muurinriekaleisiin, Matulan edesottamuksiin sekä huhupuheisiin laadukkaista autoista ja kovatasoisista urheilijoista. Jonkinlaisen kiinnostuksen saksankieliseen Eurooppaan olen kai kuitenkin saanut jo verenperintönä vanhemmiltani. Saksan historia, kieli ja yhteiskunta ovat minua aina kiehtoneet. Suunnittelinpa nuornapoikana lähteväni Saksaan opiskelemaankin, mikäli opiskelupaikka Helsingissä ei olisi herunut. Jo kouluaikoina  tuli luettua saksaa — tuota romantiikan ja aistillisuuden kieltä — ihan A-kielenä. In fact, lukioaikainen saksanopettajani on kenties tärkein yksittäinen henkilö, jonka ansiosta päädyin lukemaan Kiinan tutkimusta yliopistolle. Aika varmasti kultaa muistot, mutta minusta saksan opiskelu hyvän opettajan johdolla oli erivänkää. Niin hauskaa, että päätin, että kielten opiskelu voisi hyvinkin kuulua osaksi tulevaisuuden opintojani. Ja niinhän siinä sitten kävikin: paria vuotta myöhemmin päädyin Kiinan tutkimuksen pariin. Tapasin muuten kerran ko. saksanopettajan sattumalta baarissa ja kävin tuhannen humalassa sönköttämässä samat kiitospuheet. Mulle tuli ekstrahyvä mieli, mutta enpä usko että tunne oli molemminpuolinen. 

Vaikka vanha germanofiliili puskeekin kovasti pintaan, en kuitenkaan aio hylätä Kiinaa ja sent tutkimusta. Tarkoituksenani on lähestyä kansainvälisten suhteiden ja kulttuuridiplomatian tutkimusta nimenomaan sinologin ja suomalaisittain-ei-niin-tutun-kulttuurin-tuntijan näkökulmasta. Toivonkin että uuden oppimisen ohella kykenen tuomaan alan tutkimuksen kenttään myös vähän Euroopan ulkopuolista perspektiiviä, ja kenties saan jokusen tulevan opiskelukaverinikin kiinnostumaan vanhan mantereen ulkopuolisista kulttuureista.