Hississä

Suomessa kasvaneelle hissillä matkailu on yksi tylsän arjen...no, tylsimmistä ja arkisimmista asioista. Jos mietin taaksepäin kaikkia Suomessa viettämiäni vuosia, ei mun sumuisiin muistoihin muistu yhtäkään hissiä tai hissistä mukaan jäänyttä tarinaa. Niinpä en olisi ennen tänne tulemista osannut kuvitellakaan, miten suuria tunteita hommaan voikaan oikeissa olosuhteissa liittyä. Kiinassa hissimatkailu on kokemus - tekisi mieli sanoa suorite - joka kelpaisi minkä tahansa elämyspuiston vetonaulaksi.

Aamuisin hissille kävellään jalat jännityksestä spagetilla; koskaan ei voi tietää kumpi talon hisseistä toimii - vai toimiiko kumpikaan. Auringonnousuakin varmempaa on vain se, että molemmat talon hissit eivät ole toiminnassa samaan aikaan. Uuteen taloyhtiöön muutettuani on käytössä oleva hissi vaihtunut vähintään kerran viikossa, joskus jopa useaan kertaan yhden päivän aikana. Rakentamisen laatu on täällä (kaunistellenkin sanottuna) huonoa, joka näkyy näemmä mm. siinä, että kahta hissiä ei yksinkertaisesti saa samaan aikaan liikkeelle.  Teknisiä ongelmia löytyy tosin tuon tuostakin siitä ainokaisesta toimivastakin hissikopista, joten yleensä riemu on rajaton kun edes jotenkuten koti- ja ulko-oven välillä pääsee nauttimaan teollisen vallankumouksen hedelmistä. Portaita pitkin liikkuminen ei tosin onnistuisikaan, sillä rappukäytävä on lähestyvän zombie apocalypsen (ainakin jos meidän asuinalueen pihaa on uskominen, ks. kuva) tieltä tukittu kaikella mahdollisella roinalla suihkukaapeista lautakasoihin.


Varsinainen elämys on kuitenkin itse kiinalainen hissikansa. Siinä missä nirppanokka suomalainen nyrpistää nenäänsä joutuessaan jakamaan hissin jonkun toisen kanssa, tunkevat kiinalaiset mielihyvin koko kaakkois-Pekingin voimin samaan koppiin. Tarvittaessa (eli lähes aina) hissiin otetaan koko suvun lisäksi mukaan polkupyörät, rakennustarvikkeet ja vaarivainaan kaappikellot, joten tilaa on nipin napin sen verran, että lippalakin joutuu ottamaan päästä voidakseen katsella ympärilleen. Yksinmatkustaminen on harvinaista herkkua, josta pääsee nauttimaan yleensä vain yön pikkutunteina. Monissa taloyhtiöissä hissit tosin kytketään pois käytöstä yön ajaksi. Ilmeisesti tarkoituksena on tähdentää asukkaille, että hissiä tulee käyttää vain ruuhka-aikoina. Päiväsaikaan tupakanpolttelun ja satunnaisen kehon eritteiden vapauttamisen ohella kopissa tutustutaan naapureihin, vaihdetaan kuulumisia ja leikitään lasten kanssa:


"Etkös sinä isonenäinen ulkomaalainen ole tuosta yläkerran kulmahuoneistosta? Itsehän asun siinä paria kerrosta alempana. Sua ei varmaan haitanne jos piipahdan tuossa illalla käymään niin vertaillaan vähän asuntoja ja vuokria!".


Muiden konttausikäisten tapaan hyvästä käsi-silmä -koordinaatiosta tunnettu naapurin räkänokka läiskii samalla isovanhempien opastuksella hissin nappeja kuin ympärillä pyörivää sittiäistä, osuen luonnollisesti kaikkiin muihin nappeihin paitsi sen kerroksen johon olemme matkalla. Onneksemme hissi pysähtyy vain joka toisessa kerroksessa; välikerroksissa asuvat kun saavat tyytyä kävelemään rappusia ylös tai alas kerroksen verran päästäkseen kotiin. Joka kerroksessa hissiin on lisää tulijoita. Erityisesti mummoille tuntuu olevan aiva se ja sama mistä hissi on tulossa ja mihin menossa, kunhan sillä vain pääsee jonnekin. Sisääntunkijat vain eivät yleensä osaa oikein päättää mennäkö sisään vai jäädäkö ulos, vaan hissin ovien väliin jäädään arpomaan ja ihmettelemään mahtuisiko tuonne kulmaan vielä jos seisoisi toinen jalka mopon renkaan päällä.


Uskomatonta mutta totta, hissi on myös monen kiinalaisen työpaikka. Kiina on varsinainen työntekijän luvattu Shangri-La, jossa jokaiselle löytyy töitä mistä valita. Ja jos ei löydy, niin työtä kyllä keksitään. Yleensä hissejä operoidaan korkeimman omakätisesti, mutta vielä tänäkin päivänä joissakin hisseissä törmää tyyppiin jonka ainoa funktio maailmassa on painaa hissin nappeja ylös alas. Ja mistään bisnestippejä heittelevästä, fetsipäisestä hissipojastahan ei ole kyse, vaan yleensä nuoresta maalaistytöstä (jonka puheesta ei kukaan - edes paikalliset - saa mitään selvää), jonka reviirille ei säälistä kehtaa tunkea painamalla itse nappia hissin astuessaan. Sääliksi käy. 


Jokainen hissimatka on täällä siis melkoinen seikkailu. Loppumattomasta säädöstä ja ikuisesti kestävistä matkoista huolimatta rakastan kuitenkin kiinalaisia hissejä. Kiinalainen hissimatka on yksi niistä asioista, joka tulee kokea voidakseen sanoa käyneensä todellisessa Kiinassa.