Olympiakuumetta

Kuten jokunen meistä on saattanut huomatakin, kisataan Londiniumissa jälleen Zeus-jumalan kunniaksi. Viimeksihän Olympian kisoja vietettiin täällä Pekingissä melkolailla tasan neljä vuotta sitten (hyvän onnen maksimoimiseksi kisat alkoivat luonnollisestikin vuoden 2008 elokuun kahdeksantena päivänä kello kahdeksan), joten kiinnostus kisoja kohtaan on täällä ymmärrettävästi melkoista. Itsehän pidän perinteisten urheilulajien seuraamista jännänä kuin maalin kuivumista katselisi, mutta ymmärtääkseni monille muille kyse on kuitenkin about koko elämästä. Koska aniharvalla hardcorefanillakaan riittää aikaa tai rahaa käydä kisailuja paikan päällä katsomassa, seuraavat useimmat luonnollisesti urheilumaailman kauniiden ja rohkeiden edesottamuksia näköradion välityksellä.

Näin on luonnollisesti myös täällä Pekingissä. Kiinan mitalitoivojen kisamenestyksen seuraaminen on kuitenkin viety täällä aivan uudelle tasolle. Jokaikinen lähetys keskittyy lähes eksklusiivisesti kiinalaisurheilijoiden suoritusten analysointiin ja seuraamiseen. Suorituksia mehustellaan ja tarkastellaan tuhansien eri uusintojen ja kuvakulmien kautta. Vaikka kyse olisi (kiinalaisittain) marginaalisesta lajista, näytetään kaikkiin lajeihin osallistuvien kiinalaisten taival kutakuinkin jokaista alkuerää myöten. Selostajilla on yleensä vielä katsojia vähemmän ymmärrystä lajien säännöistä tai tavoista, joten selostus keskittyy lähinnä toistelemaan kisaajien nimiä ja hehkuttamaan oman maan sankarien suoritusten puhtautta. Kiinalaisen urheiluselostuksen kuunteleminen on jännittävää kuin seuraisi tuulessa heiluvan oven narinaa.

Kisoista mitään tietämätön ulkoavaruuden olio saattaisi Kiinan valtiontelevision olympialähetysten perusteella helposti luulla että kyseessä on joko Kiinan sisäiset mestaruuskilpailut tai jonkinsortin kansallismielen kohotukseen tähtäävä seremonia, jossa kiinalaiset rökittävät sopupeliluontoisesti (erityisesti japanilaisia) muiden maiden edustajia. Vaikka aivan Pohjois-Korean median tasolle ei täällä olla alennuttu, on lähetykset leikattu täälläkin kuin sattumalta antamaan vaikutelma ainaisesta kiinalaismenestyksestä. Mieltäylentävin esimerkki kansallismielen nostattamiseen tähtäävästä uutisoinnista saatiin heti kisojen alussa, kun Kiinan edustaja Yi Siling voitti ilmakiväärin 10 metrin (kuinka turha urheilulaji voi edes olla kyseessä, kuka nyt EI osuisi tuolta etäisyydeltä tauluun..) kilpailun, napaten kaulaansa ensimmäisen kisoissa jaetun kultamitalin. Kun muuta kisamenestystä ei Kiinallakaan vielä ollut, näytti valtiontelevision lähetys muiden käynnissä olevien urheilulajien sijaan kisan ratkaisulaukauksia loppumattomana reruneina eri kuvakulmista. Jo muutaman minuutin seuraaminen opetti minule, että ilmakiväärin kultamitalilaukaus näyttää niin 3rd person shooterin, sammakkoperspektiivin kuin kiväärin piippuakin pitkin katsovan näkökulmasta aikalailla samalta. Muistuttakaa minua, etten koskaan ala harrastaa kilpa-ammuntaa. Tämän viestin kirjoittamishetkellä on Kiinalla koossa jo 77 mitalia, joten uusinnoista ja fiilistelyhidastuksista saataneen nauttia päivittäin ainakin seuraaviin olympialaisiin asti. Jälleen yksi syy lisää olla testaamatta toimiiko meidän kodin sisustukseen kuulunut televisio vai ei.