Siirtomaaherran elämää

Välillä oikein hävettää, minkälaiseksi imperialistiksi sitä on täällä muuttunut. Tai ainakin tuntee muuttuneensa. Ei puutu kuin hellehattu päästä ja palmunlehtiä löyhyttelevät nuubialaisorjat divaanin ympäriltä.

Kotitalon seinää

Niin monen asian hoitaminen itse on Kiinassa niin tavattoman vaikeaa, ja niin moni palvelu niin helposti saatavilla, että yhtälö täyttyy kuin itsestään. Tarvitseeko pyörän jarru kiristämistä? Ei huolta, aja kadunkulmaan ja rasvakourainen setä hoitaa asian muutamalla yuanilla. Muuttamassa? No problem. Suunta lähimpään kadunkulmaan, josta löytyy varmasti mies tarjoamassa leipäautoaan (kuten paikalliset pikkupakuja kutsuvat) vuokralle. Jos muuttoon tarvitaan kantoapua, rasvakourainen pyöränkorjaaja lienee valmis alanvaihtoon pienehköä korvausta vastaan. Kun keittiön putket ovat tukossa, älä turhaan ota suuntaa rautakauppaan hoitaaksesi homman DIY-hengessä itse. Riittää että avaa kodin ulko-oven, ja soittaa putkenavauspalveluita tarjoavan herrasmiehen paikalle. Valinnanvaraa riittää, sillä kotikerrostalon seinät ovat täynnä mainoksia, joissa tarjotaan jos jonkinlaisia palveluita muuttohommista kodin sähkötöihin. Kovin korkeaa ammattitaitoa tältä keltaisten sivujen karvalakkiversiolta on turha odottaa, mutta hintakin on jokseenkin nimellinen. Putkien avaus maksaa vähemmän kuin pullo WC-Ankkaa kotona, ja koko kodin sähkölaitteisto huolletaan hinnalla, jolla suomalainen sähkömies ei viitsisi edes LVI:tä tavata.

On koukuttavaa, kun pientä korvausta vastaan saa melkein minkä tahansa pakollisen nikkaroinnin tai kotitaloustyön hoidetuksi. Rikkaiden onkin täällä mukava elellä kuplassa, jossa voi uskotella itselleen tiskien siirtyneen pienine astiajalkoineen kuivauskaappiin ja tietokoneen korjaantuneen ajankuluksi itsekseen. Itse en tosin ole ihan vielä siirtynyt monien muiden siniveristen tavoin ulkoistamaan koko elämääni, mutta kunhan elintasomaha alkaa näkyä ja kusi nousee kunnolla päähän, uskon senkin käyvän ilman sen suurempia omatunnon tuskia. Totta puhuen musta olisi koemielessä kiintoisaa ottaa selvää mitä kaikkea täällä oltaisiin valmiita rahasta tekemään. Väittäisin - niin surullista kuin se onkin - että kovin paljoa vaivaa tai rahaa ei tarvisi haaskata hankkiakseen jonkun toimimaan esimerkiksi elävänä jalkarahina tai ihmistuulettimena. Ihmisarvo ei ole täällä kovassa huudossa, ja monet ovat valmiita ottamaan siitä kaiken hyödyn irti.

Uskoni markkinatalouden kaikkivoipaisuuteen on lievästikin sanottuna epäileväistä. On kuitenkin selvää että Kiinan talous on tätänykyä pitkälti riippuvainen näistä ihmisistä jotka tekevät muille ihmisille asioita, jotka näiden ihmisten pitäisi tehdä itse. Sellaisesta kehästä on vaikea niin kansantalouden kuin passaukseen tottuneen kansankin vaikea päästä ulos.