Usko koetuksella

Niin paljon kuin järkeä, logiikkaa ja rationaalista ajattelua rakastankin, Kiina syö aina välillä uskoa tieteelliseen maailmankuvaan nälkiintyneen laivarotan lailla.

Ellen paremmin tietäisi, veikkaisin että humalaisen päähänpiston sijaan auton alla nikkarointi ruuhkaisessa risteyksessä on kiinalaisesta autonkorjausmanuaalista peräisin. Jos liikenteessä toikkaroidaan kolariin asti, jäädään naarmuja ja kolhuja pöllistelelmään keskelle risteystä autojen viuhuessa tuhatta ja sataa ohi. Korkean paikan työt on syytä tehdä ilman turvavaljaita (paitsi tietysti silloin kun roikutaan yhden rispaantuneen köyden varassa satojen metrien korkeuksissa ikkunoita pesemässä), eikä korjaustyötä tehdessä hitsausmaskikaan ole yleensä tarpeen. Riittää kun liekkiä katselee vähän silmät sirottaen.

Jotain mustaa magiaa on meneillään, sillä kärjistäen voisi sanoa että kiinalaiset tuntuvat menettävän henkensä aivan muissa tilanteissa kuin näissä oikeasti hengenvaarallisissa paikoissa. Kuten esimerkiksi hukkumalla kun vettä on satanut lantioon asti. Aika kuvaavaa on se, että paikallismedia tuntuu pullistelevan otsikoita epäonnistuneista itsemurhayrityksistä. Todennäköisyyksien valossa jokaisen kiinalaisen olisikin pitänyt kuolla jo ainakin kolmesti. Miten ikimaailmassa kansa jolla ei ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa on voinut ikinä paisua miljardikolmesataatuhantiseksi?  Evoluutioteoria ei voi pitää paikkaansa.

Useamman vuoden jo Kiinassa eläneenä on jo jos jonkinlaista ihmetilannetta tullut todistettua. Harmittavan usein toikkaroinnit ovat viuhahtaneet ohi silmänräpäyksessä, ja tilanne on jäänyt ikuistamatta. Jotain on kuitekin jäänyt vuosien varrella haaviin. Pahoittelut kuitenkin kuvien surkeasta laadusta. Tilanteet tulevat yleensä aina sen verran erikoisissa tilanteissa vastaan, että mukaan ei ole tullut lipastettua kunnon kameraa. Ja vaikka olisikin, ihmetys ja järkytys on yleensä sen verran suuri, ettei sitä ymmärtäisi käyttää.